Lohjan kaupunki
Kauniin luonnon helmassa sijaitseva Lohja tarjoaa monia elämyksiä kaikkina vuodenaikoina. Tapahtumia ja tekemistä riittää jokaiseen makuun, etenkin luonnosta pitävät ihmiset löytävät Lohjalta monia eri vapaa-ajan viettomahdollisuuksia.
Tietoa Lohjan kaupungista
| Perustettu | 1969 | |
|---|---|---|
| Väestö | 36 613 asukasta | (31.12.2006) |
| Pinta-ala | 356,14 km2 | |
| Maapinta-ala | 277,37 km2 | |
| Vesipinta-ala | 78,77 km2 | (sisävesiä) |
| Asukastiheys | 103 asukasta/km2 |
| Tuloveroprosentti | 18,50 % | (v. 2007) |
|---|---|---|
| Yleinen kiinteistöveroprosentti | 0,70 % | (v. 2007) |
| Kaupunginjohtaja | Elina Lehto-Häggroth | |
|---|---|---|
| Kotisivut | www.lohja.fi | |
| Sähköposti | lohjan.kaupunki@lohja.fi |
Lohjan sijainti
| Lääni | Etelä-Suomen lääni | |
|---|---|---|
| Maakunta | Uudenmaan maakunta |
Lohjan historia
Asutus kasvaa hedelmällisen luonnon ääreen
Ensimmäiset asukkaat tulivat yli 8 000 vuotta sitten. Edulliset ranta-alueet houkuttelivat muuttajia. Lohjan pitkän ja rikkaan kulttuurihistorian taustalla vaikuttaa seudun luonto. Lohjanvesistön laakso hyödyttää luonnon ohella myös ihmistä. Lohjan kehitystä on edesauttanut se, että seudulla on maamme korkein keskilämpötila ja suurin sademäärä, maaperä on viljavaa ja kallioperässä on runsaasti mineraaleja.
Viikinkiajan jälkeen Lohjalle tuli uusia asukkaita. Osa heistä oli hämäläisiä, jotka asettuivat asumaan Hämeen ja etelärannikon välisen tärkeän kauppareitin varrelle. Toinen asutusaalto tuli Varsinais-Suomesta, jossa väestön määrä oli kasvanut niin paljon, että ainakin nuorimpien poikien oli pakko lähteä kotitiloiltaan. Pian sen jälkeen 1200-luvulla Lohjalle saapui ruotsalaisia maahanmuuttajia, jotka tunkeutuivat rannikolta kohden sisämaata. Lohjan eteläisimmästä neljänneksestä tuli ruotsinkielinen.
Ruotsalaisten uudisasukkaiden mukana tuli kristinusko ja seurakuntamuotoinen järjestäytynyt yhteiskunta. Lohja kuuluu Suomen vanhimpiin seurakuntapitäjiin. Vanhimmat historialliset tiedot kertovat isä Ingvalduksen olleen kirkkoherrana Lohjalla jo vuonna 1323. Pyhän Laurin kirkko on suurin Suomen keskiaikaisista seurakuntakirkoista, ja Hattulan kirkkoa lukuun ottamatta ei ainoassakaan toisessa kirkossa ole yhtä runsaita ja korkeatasoisia seinämaalauksia. Tämä osoittaa, että keskiajalla Lohja oli varakas ja melkoisen kookas seurakunta.
Aateliston hallitsema Suur-Lohja kukoistaa
Suur-Lohja käsitti nykyisen Lohjan kaupungin ohella myös Vihdin, Karkkilan, Nummi-Pusulan, Sammatin, Karjalohjan ja pohjoisosan Siuntiosta. Lohjan seudulle luonteenomaiset herraskartanot alkoivat syntyä jo keskiajalla. Niistä kaikista mahtavin on Kirkniemi, jonka historiasta on tietoja vuodesta 1417 alkaen. Toinen merkittävä kartano on Laakspohja, jonka Kustaa Vaasa perusti kuninkaankartanoksi. Aateliston ja suurten kartanoiden valta kesti aina 1800-luvulle saakka.
1500-luvun puolivälissä Ojamolla avattiin Suomen ensimmäinen kaivos. Rautamalmi kuljetettiin sieltä ensin Siuntioon. Kustaa Vaasan määräyksestä perustettiin vuonna 1556 kuitenkin Mustion ruukki Ojamon malmin jalostamista varten. Se oli Suomen ensimmäinen tehdas, ja näin käynnistyi maamme teollistuminen.
Vuonna 1659 Lohjalle perustettiin pedagogio, ensimmäinen koulu suomenkielisellä maaseudulla. Seudun ainoan koulun ja pohjoisen läntisen Uudenmaan markkinapaikan isäntänä Lohjaa pidettiin seudun luonnollisena keskuspaikkakuntana.
Teollistuminen kehittää Lohjaa
Suomen teollistumisen myötä alkoi Lohjan nopea kehittyminen. Pitäjään alkoi kasvaa kaksi taajamaa: teollisuusyhdyskunta Virkkala ja palvelukeskus Lohjannummi. Vuonna 1865 Virkkalassa käynnistettiin ensimmäinen höyrysaha, ja 1800-luvun lopulla niitä oli jo kolme. Vuodesta 1897 alkaen jalostettiin kalkkikiveä ja vuonna 1907 käynnistyi lasitehdas. Virkkala kasvoi nopeasti ja oli 1900-luvun alussa Lohjan suurin taajama.
Monet muuttajat olivat lähtöisin suomenkielisiltä seuduilta, joka johti siihen, ettei Etelä-Lohja enää ollut kokonaan ruotsinkielinen. Sillä aikaa kun Virkkala kasvoi teollisuuden ansiosta, kirkon ympäristö kehittyi palvelutaajamaksi. Lohjannummi sai ensimmäisen maakauppansa vuonna 1861, apteekin vuotta myöhemmin ja postikonttorin vuonna 1865. Kauppapuotien määrä kasvoi lähes kahteenkymmeneen ja Lohjannummesta tuli läntisen Uudenmaan pohjoisosan merkittävin kauppakeskus.
Lohjasta tulee kaupunki
1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa lohjalaiset toimivat innokkaasti monissa hankkeissa. Lainakirjasto perustettiin jo vuonna 1865, säästöpankki 1870 ja vuonna 1914 Länsi-Uudenmaan maaseudun ensimmäinen suomenkielinen oppikoulu.
Taide- ja kulttuurielämä kukoisti: Ellen Favorin ja Alarik Munsterhjelm maalasivat Lohjan maisemia, Arvid Järnefelt kirjoitti teoksiaan Rantalan talossaan Virkkalassa ja hänen vävynsä Jean Sibelius sävelsi pienessä mökissä Rantalan lähistöllä.
Lohjan pitäjä jaettiin vuonna 1926. Lohjannummi erotettiin kokonaan itsenäiseksi kauppalaksi. Lohjan kauppala sai kaupunkioikeudet vuonna 1969. Molemmat kunnat kasvoivat rinta rinnan ja 1950-luvulta lähtien tekivät jatkuvasti tiivistynyttä yhteistyötä. Yhdessä ne perustivat muun muassa aluesairaalan, ammattikoulun ja musiikkiopiston.
Lohjan kaupungin ja Lohjan kunnan raja menetti vähitellen merkitystään, ja kansanäänestyksen perusteella molemmat kunnat yhdistyivät vuoden 1997 alkaessa.